Pelin dynamiikka oli mielenkiintoinen, koska mukana oli 6 pelaajaa ja pelinjohtaja. Pelin vetäminen kuudelle tyypille on haasteellista yksinkertaisissakin peleissä, ja tavoitteeni oli tarjota pelaajille hieno ja edes jollain tasolla uudenlainen kokemus. Siksipä teinkin ennen peliä muutamia tietoisia valintoja pelin luonteesta. Kyseessä tulisi olemaan vahvasti hahmojen välisten suhteiden varaan rakentuva peli. Sen takia hahmonluontiinkin käytettiin paljon aikaa ja hahmojen väliset suhteet määriteltiin todella tarkkaan. On iso työ määritellä kuuden hahmon väliset suhteet uskottavasti, mutta onnistuimme siinä hyvin. Sen takia iso osa pelissä käytetystä ajasta kului puhtaasti hahmojen väliseen keskusteluun. Mielestäni roolipelaaminen on parhaimmillaan, kun hahmot voivat käydä luontevasti tunnin kestävän keskustelun oli sen aihe sitten pelin viimeaikaiset tapahtumat tai tulevaisuuden suunnitelmat. Pelinjohtajan ja pelaajana suosin dialogin käymistä hahmossa mahdollisimman paljon. En pidä metatason jutustelussa tyyliin: ”Minä nyt kerron noille muille hahmoille sen mun suunnitelman, että meidän pitäisi etsiä isämme.” Se ei juurikaan syvennä hahmoa.
Syvennetty alue: Maailmanhauta
Pelin finaali sijoittui Gorunin saarelle Maailmanhautaan Bliaronin lounaisosassa. Kuten jo ensimmäisessä osassa mainitsin, Maailmanhaudasta ei kerrota kovinkaan syvällisesti Bliaronin peruskirjassa. Se on muutamien muiden alueiden lailla jätetty pelinjohtajien oman harkinnan ja luovuuden varaan. Nyt seuraa, jos nyt ei aivan virallinen, niin ainakin puolivirallinen tulkinta. Maailmanhauta on on Neitu-nimisen, kauan sitten kuolleen, rodun viimeinen kaupunki. Parikymmentätuhatta vuotta sitten eläneet Kalthanit eivät olleet maailman suvaitsevaisimpia janttereita eivätkä erityisemmin pitäneet Neituista. Syynä tähän oli se, että Neitut olivat luonteeltaan lahjakkaita Ajatusmagiassa ja erityisesti Unimagiassa. Vaikka Kalthanit olivatkin maagisesti erittäin eteviä, oli Ajatusmagia heille edelleen vaikeaa ja siksi heitä ahdisti Neitujen kyky. Kalthanien reilukerho kokoontui ja päätti tuhota tai ainakin karkoittaa kaikki Neitut Bliaronin mantereelta. Viimeiset eloonjääneet kokoontuivat kaukaiselle saarelle ja rakensivat viimeisen kaupunkiinsa Uniulottuvuuteen, jonne he jäivät itsekin uneksimään viimeistä untaan.
Vuosia ”kuolemansa” jälkeen osa Sargethin sielusta löysi tiensä Maailmanhautaan. Siellä hän odotti, uneksi ja keräsi pikkuhiljaa itseään kasaan. Vuosikymmennien elo Neitujen kanssa opetti Sargethille hieman perspektiiviä elämään, eikä hänen aikaisempi elämäntyylinsä armottomana mustakätenä enään houkutellut niin paljon. Unien kautta Sargeth sai yhteyden lapsiinsa ja pyysi heitä tulemaan luokseen, jotta he voisivat auttaa häntä elämään jälleen muutenkin kuin heikossa henkimuodossa.
Uudet magiatekniikat: Ulottuvuusmagia ja unimagia
Osa uusista magiatekniikoista koettelee Bliaronin magiasysteemin rajoja, mutta ennen kaikkea pelaajien luovuutta. Pohja-ajatus on, että jos pelaajat pystyvät selittämään magiankäyttönsä Bliaronin fluffin mukaisesi, he saavat sitä niin käyttää. Pelissä käytettiin magiaa varsin monimutkaisessa sovelluksessa ulottuvuusmatkailuun. Sen periaate on, että Tuhomagialla revitään maailman todellisuuteen reikä, joka johtaa toiseen ulottuvuuteen. Pelin tapauksessa tyhjään ”välitilaan”, jonka avulla hahmot matkustivat Bliaronin mantereelta kaukaiselle saarelle, jossa Maailmanhauta on. Todellisuuteen revitty reikä taas pitää sulkea käyttämällä Elämämagiaa luomalla ulottuvuuksien välinen verho uusiksi. Ulottuvuusmagia vaatii siis taitoa sekä Tuhomagiassa että Elämämagiassa.
Unimagia on Ajatusmagian erikoistekniikka. Unimagian pohjalla on ajatus siitä, että unet ovat olemassa myös niin kutsutussa uniulottuvuudessa. Asian voi kuvitella niin, että uniulottuvuus on kerros Bliaronin omaan fyysisen ulottuvuuden päällä, jossa uneksijan ympärillä on unesta muodustuva ”kupla”. Taitava maagi voi Unimagia-tekniikka käyttämällä nähdä ja manipuloida tätä unikuplaa. Todella taitavat unimaagit voivat myös fyysisesti astua unen sisään. Pelissä hahmot joutuivat sisälle Neitujen kollektiiviseen unikuplaan astuttuaan Maailmanhautaan. Siellä he näkivät kummallisen kaupungin ja unessa eläviä Neitujen sieluja. Paikan voimakas unimagia loii hahmojen syvimpiä unelmia todellisuudeksi ja pakotti hahmot käsittelemään niitä. Pelissä koettiin vahvoja tunteita kun yhden hahmon vuosia sitten kuollut perhe löytyi metsän keskellä olevasta mökistä elämässä rauhallista ja normaalia elämäänsä. Kyseessä olevalla hahmolla oli erittäin kova paikka poistua unesta, vaikka tiesi sen olevan harhaa. Hahmoilla oli vaikeuksia ymmärtää mitä tapahtui, mutta yksi hahmo onnistui hyvällä heitolla käyttämään Ajatusmagiaa kontrolloidakseen ympärillä olevaa unta jonkin verran. Sen avulla he pystyivät loppua kohti välttämään samanlaisten kohtausten toistumisen uudestaan ja uudestaan.
Pelin lopuksi hahmot löysivät isänsä. Hahmot antoivat pienen osan omasta magiastaan (sielustaan) isälleen ja käyttivät Maailmanhaudan vahvaa unimagiaympäristöä hyväkseen luomalla hänelle uuden ruumiin ”unimateriasta”. Sen jälkeen he onnistuivat yhteisellä tahtojen ponnistuksella pakottamaan unessa uudestiluodun isänsä todellisuuteen. Näin Sargeth sai ruumiinsa takaisin ja hahmot lopulta isänsä.
Haluaisin rohkaista kaikkia Bliaronia pelaavia olemaan kahlitsematta itseään liikaa Bliaronin magiasysteemiin. Tottakai systeemiä on hyvä käyttää magian pohjalla, mutta luovuudella pystyy saavuttamaan mahdottomalta tuntuvia asioita, eikä se mielestäni riko Bliaronia pelinä. Jos jotain, niin se kehittää sitä ja antaa sille elämän.





(Kuvassa Bliaronin peruskirja (Kalthanien Perintö) sekä Sonatan Hehku -seikkailu
